Korjaushankkeissa tulee usein rakennettavaksi uutta - milloin verantaa, milloin suurempaa laajennusta. Pienenkin lisäyksen kanssa on kysyttävä: Saako uusi näkyä vai pitääkö se piilottaa? Mikä on uuden ja vanhan arkkitehtoninen suhde? Ei ole niin pientä detaljia, etteikö asia pitäisi ratkaista, älyllisesti rehellisellä tavalla.

Alapohja - siis rakennuksen alin lattiarakenne - voi olla maanvarainen, maata vasten rakennettu, tai tuulettuva, jolloin maanpinnan ja lattian alla olevan eristeen väliin jää ilmatila. Nykyrakentamisessa suositaan maavaraisia lattioita. Miksi tuulettuva alapohja olisi parempi? Koska se on kokemuksen hyväksi osoittama, varmatoiminen ratkaisu.

Massiivirakenne - tuttu asia, vaikka termi voikin olla vieras. Massiivirakenteessa yksi yhtenäinen rakennekerros huolehtii kaikista rakenteen keskeisistä tehtävistä. Museoviraston tiilirakenteita koskeva sanasto (verkossa) määrittelee käsitteen näin: “Massiivirakenteen kaikki rakennusosat kantavat kuormitusta”. Massiivirakenteita ovat esimerkiksi lamasalvosrakenne eli hirsiseinä sekä paikalla muurattu täystiiliseinä.

Palstan aiheena ovat tällä kertaa luonnonmukaiset eristemateriaalit, jotka sopivat perinteisen hirsitalon lämmöneristeiksi. Käsittelemme siis ylä- ja alapohjan eristeitä sekä hirrenväleisin ja karminrakoihin tarkoitettuja riveitä. Salvottuihin ulkoseiniin emme suosittele minkäänlaisia lisälämmöneristeitä, vaan ainoastaan ilmatiiviyttä parantavia kerroksia kuten savirappausta tai pinkopahvia.

Perinteisesti julkisivuverhous on kiinnitetty suoraan hirsiseinään ilman tuuletusrakoa. Näin on toimittu myös purutäytteisissä lautataloissa, esimerkiksi rintamamiestaloissa. Tällä on tavoiteltu vedon poistamista eli ilmatiiviyden lisäämistä. Samasta syystä laudoituksen alla on usein käytetty tuota, tervapaperia tai rappausta, mutta kyseessä on yleensä ollut seinän oikaisu, ei tuulettaminen.