Kaunista vanhaa arvolasia ei kannata vaihtaa mitättömien kauneusvirheiden takia. Säästölasi havainnollistaa mainiosti menneiden aikojen ajattelua, ja säröille mennyttä lasia voi oppia sietämään ja hyväksymään. Hyväksyminen koskee vain kylmää vuodenaikaa – kesällä katse keskittyy lasikuistin pelakuihin, eikä kukaan ajattelekaan lasin halkeamia.

Oranssinhehkuisilla kukillaan ilahduttavat kaksi vanhan ajan huonekasvia, kliivia (Clivia miniata) ja maatiasamaryllis (Hippeastrum rutilum). Yhtä lämpöisensävyisinä kukkivia koristekasveja ei Suomessa ole montakaan, ei penkissa eikä ruukussa.

Tuumassa 2/2014 käsiteltiin rakennussuojeluesityksen tekemistä. Kyse oli siis alkuneuvoista kiperän asetelman äärellä olijoille, yhdistyksemmehän ei voi olla tukena paikallistuntemusta vaativissa ratkaisuissa. Vuorossa on katsaus kaavoitukseen – samasta syystä, suoran avun korvikkeeksi. Olkoon se ainakin lämmin kädenpuristus kaavamurheisille. Maankäytössä kaikki ei ole niin auvoista kuin lakien, kuntien imagotavoitteiden ja päättäjien ’kivapuheen’ perusteella voisi luulla.

Meillä rakennusperinnöstä välittävillä on herkkyyden taakka. Kohtaamme tilanteita, joissa meille tärkeä rakennus tai ympäristö on vaarassa joutua puretuksi tai sen arvot tuhotuiksi. Ensin tulee suru, sitten harmistus, ja vähitellen syntyy tarve toimia. Ongelmana on usein tämä: tahtoisin tehdä jotain, mutta en tiedä, miten.

Nyt on kiire! Jos haluat ensi kesänä raksailla ulkona tai sisällä tai uudistaa väritystä tai pihanäkymiä, nyt on viimeistään aika saattaa lupa-asiat kuntoon.

Daalia-asia on nyt ilmassa, daaliat koukuttavat, aivan kuten pelargoniat vähän aikaa sitten! Nehän eivät ole vielä nousseet maasta puutarhan komistuksiksi, mutta aiheeseen törmää puutarhalehdissä, nettisivuilla ja kirjakaupassa! Ruotsissa on jo oikein daaliaseurakin. Mistä tämä muotiaalto ja -ilmiö?

Vanhan talon asukkaat eivät kuulu samaan heimoon, vaan jokaisella on oma taustansa. Olen kuitenkin karkea ja niputan heidät kymmeneen karsinaan. Aineistoni on syntynyt vuosien varrella sekä sisustuskirjoja ja -lehtiä selaamalla että ’in vivo’ – tarkkailemalla kanssaeläjiä ja tutkiskelemalla itseäni.

Vanhan talon ostaja saa hankintansa lisäksi talolleen kultareunuksen tai murheenkryynin: pihan ja puutarhan. Alku voi olla todella hankala ja täynnä kysymysmerkkejä. Vanhan talon uudisasukas voi aloittaa seikkailun aivan alusta, mutta helpomman tien kulkijat ottavat oppia muilta.

Rakennusperinteen Ystävä törmää jatkuvasti ikkunoihin. Vaikka tuloksena ei olekaan lasisirpaleita eikä näkyviä haavoja, jotain kuitenkin valitettavan usein särkyy: sydän.